Lakerta-sarjan esittely

Moni tietää jo, että Lakerta-sarja on aikuisille suunnattua romantasiaa, mutta mistä koko sarjassa on kyse? Sarjan syntyvaiheista kerroinkin jo edellisessä postauksessani.

Rakenne

Aika pian Okeanoksen aarre -novellin kirjoittamisen aikana minulle syntyi ajatus sarjasta ja mitä siltä haluan. Aikuisia päähenkilöitä, romantiikkaa, jumalia, luontosuhdetta ja historiallishenkisen maailman.

Aloitetaan rakenteesta. Olen henkilövetoinen kirjoittaja ja henkilöitä on runsaasti takataskussa. Heillä on paljon yhteisiä piirteitä, mutta myös omat persoonansa. Henkilömäärän vuoksi päädyin viisiosaiseen sarjaan, jossa neljä ensimmäistä osaa on jossakin määrin itsenäisiä. Niissä on omat päähenkilönsä ja joiden tapahtumat sijoittuvat kukin yhteen Manalassan maailman valtakuntaan – eli luvassa ei ole ns. matkailufantasiaa. Viides osa on tarinan langat yhteenpunova. Rakenne on tuttu esimerkiksi Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta -sarjasta.

Ydinajatuksena rakenteeseenkin tuli luonto, josta saan inspiraatiota paljon. Se taitaa olla monelle suomalaiselle kirjailijalle hyvin tyypillistä. Lakertan osat ensimmäiset osat perustuvat neljään elementtiin: maa, ilma, tuli ja vesi. Taitaa olla ilmiselvää, että maa on ensimmäisen osan elementti. Viidennen osan nimi ei ole Viides elementti, vaikka klassikkoelokuvalle olisi tehnyt mieli nostaa hattua.

Koska kyseessä on sarja, sillä tietysti pitää olla koko sarjan kattava juoni, jota rakennetaan ensimmäisestä osasta alkaen. Olen pyrkinyt siihen, että neljä ensimmäistä osaa voi lukea varsin vapaassa järjestyksessä, mutta on makuasia miten se toteutuu. Tässä kohtaa tietysti mietityttää, paljonko tohdin paljastaa näin etukäteen. Sanotaan kuitenkin pääjuonesta sen verran, että ytimessä on tietynlaista maailman pelastamista. On joku, joka haluaa nousta Manalassan neljän jumalan yläpuolelle. Jumalat eivät tietenkään tällaista katso hyvällä, vaan ryhtyvät vastatoimiin. Siihen tarvitaan lakertoja, jumalten verta kantavia ihmisiä, jotka hallitsevat kukin oman jumalansa elementtiä tavallista kuolevaista paremmin. Neljässä ensimmäisessä osassa seurataan kunkin lakertan ja heidän kumppaniensa matkaa kohti tehtäväänsä.

Henkilöt

Henkilöitä on tosiaan varmaan yhtä paljon kuin George R. R. Martinilla, mutta koetan annostella heitä pienemmissä erissä. Jokaisessa osassa on omansa, mutta pyrin myös ristiviittauksiin osien välissä. Lukijana pidän itse tällaisesta valtavasti, sillä siitä tulee omanlaisensa "tietäjät tietää" -olo, ja se antaa kirjalle myös uudelleenlukuarvoa.

Päähenkilöt ovat ihmisiä, ikähaarukassa 22-50 v. Tarinat lähtevät arkisista (mitä se nyt itse kullekin on) lähtökohdista. Heillä on omat tilanteensa, taustansa ja tavoitteensa. Teemat ovat tuttuja ihan realistisestakin aikuisten kirjallisuudesta. On sinkkuutta, yksinhuoltajuutta, lapsettomuutta, avioeroja. On erilaisia traumoja ja addiktioita. Erilaisia perhesuhteita. Tämä on ollut hurjan inspiroivaa ja avannut itsellekin kirjoittajana fantasiakirjallisuuden monipuolisuuden mahdollisuuksia.

Olen tietoisesti pyrkinyt myös erilaisiin ulkonäköihin. Ettei aina olisi niitä tummia kaksimetrisiä miehiä ja pienenpieniä hentoisia naisia. Luvassa on siis myös vaaleita miehiä! Toisaalta varmasti yhä edelleen näkyy sellaiset suht tyypilliset ulkonäköihanteet, kuten romanttisessa kirjallisuudessa tuppaa olemaan. On omanlaistaan haastetta tasapainotella näiden välillä sopivasti. Onneksi laaja henkilögalleria antaa tähänkin monenlaisia mahdollisuuksia.

Romantasiaa vai romanttista fantasiaa?

No tässäpä kysymys, joka varmaan pohditutti kaikkein eniten! Kuten aina genrepohdoinnoissa, sitä joutuu kysymään itseltään ja vähän muiltakin, että missä raja menee. Paitsi että täytyy miettiä sisältöä, ei voi välttyä miettimästä myös markkinointia. Nythän on muodikasta (ja kannattavaa?) markkinoida romantasiana riippumatta siitä millä tavalla se lunastaa lupauksensa.

Mitä eroa näillä sitten on? Tämä olisi varmaan kokonaisen oman bloggauksensa aihe, mutta oma ajatukseni lyhyesti:
Romantasiassa romanttinen juoni on pääosassa jo alusta alkaen. Maailmanrakennus jää ehkä ohuemmaksi, jopa kulissimaiseksi. Romantiikan näkökulmasta onnellinen tai onnellisehko loppu. Moni edellyttää myös muunlajisia henkilöhahmoja, kuten haltioita, keijuja, demoneja tms. Itse en pidä sitä välttämättömänä. Minä myös odotan romantasian olevan (korkea)fantasiaa eikä scifiä, mutta tästäkin on toisenlaisia näkemyksiä. Odotan myös spicya 3-5 chilin verran, etenkin jos teos on suunnattu aikuisille.
Romanttinen fantasia on taas enemmän fantasiaan keskittyvää. Maailmanrakennukseen on panostettu, juoni painottuu vahvasti esim. siihen maailman pelastamiseen, taikaesineen hankkimiseen, maailman valloittamiseen... Mitä näitä nyt. Siinä ohessa taas kulkee henkilöiden välillä romanttinen juoni. Varsinaiselle spicylle ei ole tarvetta, mutta saattaa sitä olla.

Ajattelen myös, ettei tämä kysymys ole joko tai. Näen nämä ikään kuin janana, jossa toisessa päässä on romantasia ja toisessa romanttinen fantasia. Teokset sitten sijoittuvat eri kohtiin janalla. Lakerta-sarja on tässä mielessä oman näkemykseni mukaan noin 65 % siellä romantasian puolella. Tästä syystä olen sitä myös markkinoinut romantasiana. Esimerkiksi Maankutsujan, Lakerta 1:n, ajattelen olevan vähän sellainen Bridgerton meets Game of Thrones -henkinen teos.

Jottei bloggaus veny tämän pidemmäksi, niin on parempi lopetella. Ja täytyy vähän myös varoa paljastamasta liikoja. Avaan myöhemmin lisää Manalassan maailmaa. Siinä onneksi ei ole juonipaljastusten riskiä!

HUOM: Tätä bloggausta aloitellessani käyttämäni alusta tarjosi mahdollisuutta tekoälyavustajaan bloggausta varten. Haluan sanoa ääneen, että mikään kirjoittamani teksti ei ole tekoälyn tuottamaa. Ei blogiteksti, ei kaunokirjallinenteksti, ei somepostaus – ei mikään. (Huolimatta ajatusviivan käytöstä.) Joudutte lukemaan ihan ihka omia hajatelmiani.